Mikko Puustinen
Kiina tunnetaan maailman väkirikkaimpana maana. Harva tulee kuitenkaan ajatelleeksi
erästä tähän liittyvää ominaispiirrettä: Kiinassa eletään hyvin ihmiskeskeisessä
kulttuurissa. Ihmiset, pikemminkin kuin asiat, ovat kiinalaisten ajatusmaailman
keskiössä. Kiinan väenpaljous juontaa maatalousyhteiskuntaan, jossa jälkeläisten
riittävä määrä takasi toimeentulon silloin, kun vanhemman sukupolven kyky ruokkia
perhe alkoi heiketä. Väestön nopeaan kasvuun Kiinan lähihistoriassa ovat lisäksi
myötävaikuttaneet poliittiset tekijät. Seuraavassa kommentoin lyhyesti Kiinan
ihmiskeskeisen kulttuurin muutamaa keskeisintä ulottuvuutta.
Kiinalainen ja perhe
Kiinalaiset omistavat erityistä huomiota perheelle. Ihmissuhteet perheessä, joka Kiinassa
käsitetään länsimaista suurempana, sekoittuvat monimutkaisella tavalla toisiinsa. Mitä
epäselvempi työnjako perheenjäsenten välillä on, sitä vahvemmat perhesuhteet ovat.
Serkut kutsuvat toisiaan siskoiksi ja veljiksi. Maaseudulta kaupunkeihin ja kaupungeista
ulkomaille muuttaneet tilittävät valtaosan tuloistaan perheelleen (esimerkiksi
vanhemmilleen). Uhrautuminen toisen ihmisen puolesta on teko, jota arvostetaan perheen
piirissä. Usein arvostus jää kuitenkin hiljaiseksi hyväksymiseksi ja siitä saatavat näkyvät
hyödyt vähäisiksi. Hyötyajattelu ei siten kykene selittämään kiinalaisten
ihmiskeskeisyyttä ja epäitsekkyyttä perheen piirissä.
Voimakkaan perheajattelun kääntöpuoli kiinalaisessa yhteiskunnassa näyttäytyy perheen
ulkopuolella. Kun kanssaihmistä kadulla ei tunneta, on suhtautuminen samaan
perheeseen kuulumattomien välillä usein hyvin viileää. Tätä ristiriidoille altista asetelmaa
pyritään purkamaan aktiivisella suhteiden rakentamisella. Kiinalainen hakee jatkuvasti
yhteyksiä muihin ihmisiin, joista parhaimmassa tapauksessa tulee uusia perheen jäseniä.
Epävarma ja epäluotettava ympäristö muuttuu vakaammaksi perhettä laajentamalla.
Suomalaisesta näkökulmasta kiinalainen on hyvin lämmin perheen piirissä ja viileä sen
ulkopuolella. Ihmissuhteiden tehokas rakentaminen näkyy kiinalaisten sosiaalisena
ulospäinsuuntautuneisuutena.
Kiinalainen ja työ
Ihmiskeskeisellä kiinalaisella kulttuurilla on vaikutuksensa myös työelämään. Kiinalaiset
edelleen monissa tapauksissa menevät töihin pikemminkin jonkun ihmisen kuin
organisaation palvelukseen. Tilanteessa, jossa sadat tai tuhannet ihmiset taistelevat
yksittäisestä työpaikasta, on tuttuus usein ainoa kriteeri, jonka perusteella työhonotto on
mahdollista. Samalla työntekijän ja työhönottajan välille syntyy erityinen side, joka voi
jatkua jopa koko työelämän ajan. Uskollinen työntekijä seuraa esimiestään
organisaatiosta ja tehtävästä toiseen. Ongelmana on, että asiaperustaiseen rekrytointiin
verrattuna tällainen kulttuuri synnyttää helposti organisaatioita organisaatioiden sisään ja
tehtäviin voi tulla valituksia epäpäteviä ihmisiä.
Edellä kuvattu kiinalaisten pyrkimys luoda ihmissuhteisiin perustuvia verkostoja
ympärilleen näkyy erityisen voimakkaana työelämässä. Monille kiinalaisille työ on yhtä
kuin verkostojen rakentamista ja monien menestyneiden henkilöiden arvioidaan
saavuttaneen menestyksensä nimenomaan rakentamiensa ihmissuhteiden avulla.
Ihmissuhdeverkoston luominen onkin monesti edellytys tehokkaalle työskentelemiselle
massa, jonka suuri koko ja kielellinen moninaisuus ylittää useimpien organisaation
vaikutusalueen. Asioiden hoitaminen pelkin asiaperustein on usein mahdotonta ja lähes
aina hankalaa. Kiinalainen luottaa tuntemaansa ihmiseen eikä asemansa organisaatioon
perustavaan byrokraattiin tai liikemieheen.
Kiinalainen ja yhteiskunta
Ihmiskeskeinen kulttuuri Kiinassa on valitettavasti myös yksi suuremmista esteistä maan
yhteiskunnalliselle kehittymiselle. Ihmiset, lakien ja instituutioiden sijaan, ovat pitkään
hallinneet kiinalaista yhteiskuntaa. Tämä on synnyttänyt jatkuvaa epävakautta
yhteiskuntarauhan perustuessa hallitsijoiden hyveellisyyteen, ei lainmukaiseen ja
säädeltyyn toimintaan. Viime vuosien ja vuosikymmenten kehitys, joka on ohjaamassa
Kiinaa vähemmän ihmiskeskeiselle ja enemmän asiakeskeiselle tielle yhteiskunnallisessa
ajattelussa, on perustavaa laatua oleva muutos. Jos suotuisa kehitys jatkuu, kiinalainen
hallinto perustuu tulevaisuudessa yhä enemmän lakien mukaan toimivaan hallintoon kuin
yksilöihin, jotka ohjailevat yhteiskuntaa omien oikkujensa mukaan.
Vaikka yhteisö on pitkään alistanut yksilön edun yhteisön edulle kiinalaisessa
yhteiskunnassa, nyky-Kiinassa yksilöt toimivat suurempina inspiroijina kuin
organisaatiot ja instituutiot. Esimerkkinä toimikoon kirjat. Ne ovat Kiinassa täynnä
kertomuksia menestyneistä yksilöistä: yrittäjistä, politiikoista, urheilijoista ja
taiteilijoista. Tämä poikkeaa joistakin Aasian maista, joissa kollektiivisella kulttuurilla on
myös pitkät perinteet ja yksilöiden nostamista muita ylemmälle pyritään välttämään.
Lopuksi – ihmiskeskeisiä me kaikki
Monet edellätodetut piirteet ovat tietenkin tuttuja inhimillisestä toiminnasta kaikkialla.
Perhe on ensiarvoisen tärkeä, työssä kuin työssä on osattava pitää huolta ihmissuhteista ja
yksilöt ohjaavat kehittyneitäkin yhteiskuntia yhteisesti hyväksytyistä säännöistä
huolimatta. Lähempi Kiinaan tutustuminen kuitenkin osoittaa, että kiinalaisessa
ihmiskeskeisessä kulttuurissa on jotain omastamme poikkeavaa. Tuo poikkeavuus tekee
kiinalaisesta kulttuurista paikan päällä olevalle ulkomaalaiselle joskus riemastuttavan
virkistävää, joskus raivostuttavan ärsyttävää. Vähintäänkin se laittaa miettimään omia
kulttuurisia käsityksiään, ja on siten tutustumisen arvoista.
Kirjoittaja on opiskellut ja työskennellyt Kiinassa yhteensä kahdeksan vuotta.