Turun Vesilaitosmuseon sisäänkäynti. Lähialueella on myös muita vesilaitoksen rakennuksia, kuten vesilaitoksen työntekijöille alunperin rakennettu asuintalo, vesilaitoksen johtajan kotina toiminut puutalo, sekä vuonna 1954 valmistunut uusi punatiilinen päärakennus Halistentiellä. Kuva: Aida Salmi-Vehmanen
Turun vesilaitosmuseo on Halistenkosken tuntumassa sijaitseva erikoismuseo, joka poikkeaa monin tavoin muista turkulaisista museoista. Museologiaa opiskelevat Aida Salmi-Vehmanen ja Kalle Liukkonen kertovat harjoittelupaikkansa ja harjoittelunsa erityispiirteistä sekä siitä, minkälaisia työtehtäviä ja oppimiskokemuksia ikimuistoinen harjoittelu piti sisällään.
Turun vesilaitosmuseo
Turun vesilaitosmuseo on Halisten kaupunginosassa sijaitseva museo, joka esittelee turkulaisen vesihuollon sekä arjen vedenkäytön historiaa 1800-luvulta nykypäivään. Se on perustettu vuonna 1998 vesilaitoksen työntekijöiden aloitteesta. Museoon on vapaa pääsy. Vesilaitosmuseo on ainutlaatuinen kohde, koska se on Suomen ainoa vesihuollon historiaan erikoistunut museo. Se sijaitsee vuonna 1921 valmistuneessa, uusklassismia edustavassa vanhassa vesilaitoksessa, jossa aloitettiin ensimmäistä kertaa Aurajoen veden puhdistaminen käyttövedeksi reilut 100-vuotta sitten. Museon näyttelytilat sijaitsevat kemikalointisalissa sekä laboratorion puolella. Laboratorio on pitkälti autenttinen, sillä suurin osa huonekaluista ja esineistöstä jätetiin niille sijoilleen, kun uusi laboratorio valmistui vuonna 1954. Museon toimintaa pyörittää Aurajokisäätiö, mutta museon rahoitus tulee Turun Vesihuollolta, joka myös omistaa sen museokokoelmat.
Vesilaitoksen johtajan huone oli lempiosamme Turun vesilaitosmuseota. Laboratorion suuri lasiesineiden määrä lisäsi esinehuollon haastavuutta, koska esineet olivat helposti särkyviä. Mikään esineistä ei kuitenkaan, helpotukseksemme, vaurioitunut.
Vesilaitosmuseo sijaitsee historiallisesti ja kulttuurisesti merkittävällä Halistenkosken alueella, joka on ollut sijainniltaan tärkeä jo keskiajalta lähtien. Kosken alueella on ennen vesilaitosta toiminut useita myllyjä ja teollisuuslaitoksia, jotka hyödynsivät Aurajoessa virtaavan veden voimaa. Alueelle syntyi vuosien saatossa Halisten ja Räntämäen kylät, joiden historia on tiiviissä yhteydessä Halistenkoskeen ja vesilaitokseen, joka on toiminut merkittävänä työllistäjänä lähialueen asukkaille. Vesilaitosmuseo ei siis ole ainoastaan veteen liittyvä erikoismuseo, vaan sillä on myös paikallismuseon asema. Myös museon näyttelyssä esitellään Halistenkosken alueen historiaa. Vesilaitoksen miljöö, rakennukset ja ihmiset muodostavat sen muistojen kehyksen, jota Vesilaitosmuseo pyrkii suojelemaan.
Kesän aikana useat museovieraat kertoivat tarinoita alueen historiaan liittyen. Kuulimme esimerkiksi, että lapsilla oli tapana laskea mäkeä patoa reunustavilla rinteillä tai siitä, miten Aurajoen jäiden eli “Halisten ukkojen” lähtö keväisin oli suuri ja odotettu tapahtuma, jota keräännyttiin katsomaan Halistenkoskelle.
Vesilaitosmuseo on tärkeä muistelupaikka paikallisten lisäksi myös vesilaitoksen entisille ja nykyisille työntekijöille. Turkulaisissa näyttelyssä esillä olevat valokuvat eri puolilta kaupunkia herättivät kiinnostusta ja nostalgian tunteita. Myös arjen askareita esittelevät esineet, kuten vanhat pesukoneet ja hammasmukit herättivät monissa muistoja esimerkiksi omasta lapsuudesta tai omien isovanhempien kodeista.
Harjoittelun aikana kiinnostuimme Halistenkosken alueen historiasta. Saimme selville jännittäviä yksityiskohtia kuvan paikalla olleesta luumyllystä, joka paloi vuonna 1929. Sen turbiinikammion aukko näkyy edelleen. Luumyllyssä jauhettiin eläinten luita, joista valmistettiin lannoitetta ja liimaa. Kuva: Aida Salmi-Vehmanen
Museosta on tullut tuttu myös monille lapsille, sillä siitä on muodostunut suosittu retkikohde koululaisryhmille. Lapset oppivat museonäyttelyn kautta siitä, miten veden virtaus oman kodin hanasta ei ole itsestäänselvyys sekä siitä, miten vesilaitoksen perustaminen sekä viemäriverkon laajentuminen ovat vaikuttaneet valtavasti ihmisten arkeen ja hyvinvointiin. Näyttelyn kautta saa myös vinkkejä siitä, kuinka paljon erilaiset kotityöt kuluttavat arjessa vettä, ja miten omaa vedenkulutusta voi omilla valinnoilla vähentää. Museon nettisivuilta löytyy monenlaisia vesiaiheisiin liittyviä oppimateriaaleja, joita voi hyödyntää koulujen opetuksessa.
Opastamisesta luettelointiin – Harjoittelijan työtehtävät
Olimme museologian harjoittelussa Turun vesilaitosmuseossa vuoden 2024 toukokuusta elokuuhun. Tuona aikana pääsimme osallistumaan varsin monipuolisesti erilaisiin työtehtäviin. Vesilaitosmuseossa harjoittelun keskeisimpiä piirteitä oli tietynlainen vapaus, jonka museon pieni koko mahdollisti. Turun vesilaitosmuseo on ollut tavanomaisesti auki vain ryhmille sekä muutamana avoimien ovien päivänä vuodessa. Kesän aikana pidimme museota kuitenkin auki tavanomaista enemmän. Museolla ei ole omaa kokoaikaista työntekijää, vaan harjoittelun ohjaajana toimi Aurajokisäätiön toiminnanjohtaja, Eelin Hoffström-Cagiran. Tämän vuoksi pääsimme hyvin pitkälti pyörittämään museon toimintaa kesän ajan.
Kallen työtehtäviin kuuluivat museon avoinnapito ja opastaminen sekä esinehuollon toteuttaminen. Aida keskittyi tekemään kokoelmatyötä sekä luomaan sisältöä sosiaaliseen mediaan. Kokoelmatyöhön kuului esinekokoelmien tietojen siirto Excelistä Aina-tietokantaan sekä esineiden kuvaaminen. Aida pääsi myös luetteloimaan muutaman uuden esineen osaksi kokoelmaa. Metatietojen täydentämiseen kuului myös tiedon etsimistä, johon me molemmat osallistuimme. Myös museon puhtaanapitokuului työtehtäviimme.
Aida luetteloi esimerkiksi tämän pesukomuutin ja muut kuvan esineet osaksi museon esinekokoelmaa. Kuva: Aida Salmi-Vehmanen
Vedimme myös muutaman ryhmäopastuksen, jotka painottuivat harjoittelun alkupuolelle. Teimme lisäksi yhdessä julkaisuja museon Instagram-tilille sekä suunnittelimme museolle mainosjulisteen. Osallistuimme yhdessä esinehuoltoon puhdistamalla museon näyttelyssä esillä olevat noin 1300 esinettä, ja olimme mukana Halistenkosken aluetta koskevassa työpajassa sekä opaskoulutuksessa Turun linnassa.
Museoharjoittelu oppimiskokemuksena
Harjoittelussamme vaadittiin ehkäpä tavanomaista enemmän oma-aloitteisuutta. Harjoitteluohjaajamme tuki meitä parhaansa mukaan ja antoi meille melko vapaat kädet toteuttaa itseämme. Tämäntyyppistä luottamusta ei helposti pääse museoharjoittelijana kokemaan. Esimerkiksi mainosjuliste olisi varmasti isommassa museossa annettu viestinnän asiantuntijan tai graafikon tehtäväksi.
Jokainen harjoittelija on jättänyt ajan saatossa oman jälkensä museoon, ja vanhat harjoitteluraportit olivatkin meille tärkeänä tukena, kun orientoiduimme harjoittelussa suoritettaviin työtehtäviin. Toki harjoittelijoiden vaihtuminen ja kokoaikaisen työntekijän puuttuminen ovat olleet haaste tiedonkululle ja tietynlaiselle jatkuvuudelle. Tämä on varmasti haasteena myös muissa museoissa, jotka eivät ole valtion avustusten piirissä, vaan operoivat melko pienin resurssein.
Kesän viettäminen idyllisen vehreässä Halistenkosken ympäristössä oli ikimuistoinen. Harjoittelu oli omalla tavallaan myös hyvin jännittävä. Vanhassa teollisuusrakennuksessa kuului välillä erikoisia ääniä, jotka saivat mielikuvituksemme kehittelemään rakennuksen historiasta kumpuavia kummitustarinoita. Pääsimme tutustumaan muihin alueen uudempiin vesilaitoksen rakennuksiin sekä Turun ensimmäiseen vuonna 1903 valmistuneeseen vesilaitokseen Kaarningolla Kaarinan puolella. Nämä olivat todella mielenkiintoisia kokemuksia, koska niiden kautta pystyimme liittämään näyttelyn kautta teoriassa oppimamme asiat, esimerkiksi veden puhdistamisesta, omaan kontekstiinsa aivan uudella tasolla. Toisaalta venäläisten hybridivaikuttamisyritykset vesihuoltoon liittyviin kohteisiin kesän aikana herättivät meissä harjoittelun aikana huolta.
Kallelle harjoittelussa merkityksellisimpiä hetkiä olivat monet ikimuistoiset kohtaamiset ja keskustelut museovieraiden kanssa. Myös kokemus kulttuuriperinnön merkityksestä vahvistui ja ymmärrys paikallishistoriasta laajeni. Ihmisten säännöllinen kohtaaminen paransi luonnollisesti myös sosiaalista itsevarmuutta. Harjoittelu tarjosi monipuolisen katsauksen museotyöhön ensimmäistä kertaa museossa työskentelevälle. Aidalle erityisen tärkeää oli saada arvokasta käytännön kokemusta kokoelmatyöstä, sillä museon asiakaspalvelutyö oli hänelle jo tuttua. Myös kiinnostus viestintään lisääntyi harjoittelun myötä, ja oli mielenkiintoista päästä luomaan uudenlaista sisältöä sosiaaliseen mediaan ja oppia uutta yritysten ja erehdysten kautta. Oli myös palkitsevaa nähdä miten Instagram-tilin seuraajien määrä lähti kesän aikana nousuun.
Me harjoittelijat saimme paljon vapauksia ja mahdollisuuksia kehittää juuri omien toiveittemme mukaisesti omaa osaamistamme, mikä oli mielestämme yksi harjoittelupaikan parhaista puolista. Työyhteisö oli pieni, ja pääosin teimmekin töitä kaksin. Viikoittain kokoustimme kuitenkin yhdessä ohjaajamme kanssa. Tutustuimmekin hyvin kesän aikana, ja oli antoisaa tehdä töitä yhdessä. Ohjaajamme kannustava palaute ja luottamuksen osoittaminen vahvisti osaltaan käsitystämme omasta osaamisestamme museoalla.
Harjoittelun jälkeen olemme toimineet oppaina Turun vesilaitosmuseolla keikkatöiden merkeissä. Kokemuksemme harjoittelusta oli erittäin positiivinen. Siksi suosittelemmekin lämpimästi Turun vesilaitosmuseota harjoittelupaikaksi myös muille alan opiskelijoille!
Kirjoittajat:
Aida Salmi-Vehmanen on HuK, joka opiskelee kulttuurihistoriaa Turun yliopistossa.
Kalle Liukkonen opiskelee historiaa ja museologiaa Turun yliopistossa.
