Sokeriruokofarmin maakusoppi – Kuva: Siirtolaismuseo, kuvaaja Saimi Timonen
Kalajärven rannalla, Seinäjoen Peräseinäjoella, sijaitsee Suomen ainoa siirtolaisuuteen keskittynyt museo: Siirtolaisuusmuseo. Kolmen hehtaarin luonnonkauniilla tontilla on ulkomuseoalue, jossa voi aistia suomalaista sadan vuoden takaista elämää niin idässä kuin lännessä ja kuulla värikkäitä tarinoita siirtolaisten kohtaloista.
Ulkomuseoalue on neljän asuinrakennuksen kokonaisuus. Alueen päärakennus on Hakalan talo, jonka ensimmäinen isäntä, Matti Hakala, tienasi talorahat Amerikassa rautatietyömaalla. Talo rakennettiin 1904 Ilmajoen Röyskölän kylään. Matin pojanpoika Esa Hakala lähti samasta talosta Amerikkaa valloittamaan vuonna 1969 ja teki siellä uransa puuseppänä. Talossa kerrotaan Hakalan suvun ja Amerikkaan lähteneiden siirtolaisten tarinaa.
Australiasta museoalueelle on tuotu sokeriruokofarmin työntekijöiden asuinparakki, keinikämppä. Aaltopellistä valmistettu yksinkertainen mutta puhutteleva rakennus sijaitsi alunperin Queenslandin Inghamissa ja se rakennettiin 1920-luvulla. Parakki oli keininleikkaajien käytössä vielä 1960- luvulla. Peräseinäjoella rakennus kertoo karua tarinaa siirtolaistyöläisten raskaasta työstä ja vaarallisista olosuhteista.
Venäjälle Siperiaan karkotettu Matti Unkuri rakensi perheelleen haapapuisen hirsitalon (kuvassa ylh. – Kuva: Siirtolaismuseo, kuvaaja Paula Vannesluoma) 1890- luvulla Bugeneen, eteläiseen Siperiaan. Unkurin talossa kohtaa lohdullisen tarinan ylihärmäläisestä rikollisesta, josta kasvoi kyläyhteisönsä arvostettu jäsen. Samalla talo kertoo synkkää tarinaa Stalinin vainoista.
Kanadasta alueelle on lahjoitettu Knuuttilan talo (kuvassa ylh. – Kuva: Siirtolaismuseo), joka rakennettiin alun perin New Finlandiin, Saskatchewaniin, kun alahärmäläiset siirtolaiset halusivat asettua uudelle mantereelle 1800-luvun lopussa. Talo on kuin ”pieni talo preerialla” alkuperäisine sisustuksineen.
Siirtolaismuseo 20 vuotta
Siirtolaisuusmuseon toiminta alkoi 20 vuotta sitten, kun toimintaa tukemaan perustettiin Suomen Siirtolaisuusmuseon Tuki ry. Ulkomuseoalue on rakentunut talo kerrallaan ja viimeisin rakennus on avattu yleisölle 2018.
Museon toiminnassa oli aluksi mukana vahvasti Siirtolaisuusinstituutti, jolla oli museon perustamisen aikaan aluetoimisto Peräseinäjoella. Museon esinekokoelmat rakentuvatkin merkittävältä osalta Instituutilta saatuihin lahjoituksiin. Tällä hetkellä Siirtolaisuusmuseolla on asuinrakennusten lisäksi käsikirjasto sekä esine-, kuva ja asiakirjakokoelmat. Niihin yleisö pääsee tutustumaan pääsääntöisesti museon aukioloaikoina huhtikuusta lokakuulle.
Museon ja tukiyhdistyksen promoottorina on koko toiminnan ajan ollut evijärveläissyntyinen professori Olavi Koivukangas. Hän totesi tukiyhdistyksen perustamiskokouksessa 2004, että tavoitteena on rakentaa Peräseinäjoen Kalajärvelle elämysmaailma ”Amerikan raitti”. Tämä visio perustui hankkeeseen, jossa oli jo suunniteltu Kalajärven alueen kehittämistä. Ajatuksena oli rakentaa järven rantaan tapahtuma- ja matkailukeskus, joka olisi muodostunut historiallisesta satamasta sekä laivan muotoisesta rakennuksesta.
Suunniteltua keskusta ei koskaan rakennettu, mutta museolle löytyi sopiva paikka järven rannalta. Ja Amerikan Raitin viitoittamalla tiellä ollaan edelleen. Siirtolaisuusmuseo on kasvanut koko maailman raitiksi ja tapahtumapaikaksi. Edelleenkin on visioita, joista vaihtuvien näyttelyiden tila on yksi tärkeimmistä tavoitteista.
Kirjoittaja on Siirtolaisuusmuseon toiminnanjohtaja FM Paula Vannesluoma
