Ihmisiä veroviraston toimistossa Helsingissä tammikuussa 1975, Museovirasto
JOKA Journalistinen kuva-arkisto
kuvaaja Hannu Lindroosin kokoelma
Verotuksella on pitkä ja monivaiheinen historia. Suomen Verohallinnon historia ei ole vain hallinnollisten rakenteiden historiaa – se on tarina teknologian kehityksestä, yhteiskunnan rakentamisesta ja ihmisten työstä, jossa arjen komiikkakin sekoittuu vakaviin vastuisiin.
Jo 1960-luvulla fil.maisteri Helli Suominen esitti idean veromuseosta. Suominen työskenteli Helsingissä veroviraston arkistonhoitajana vuosina 1942–1964. Hän ideoi veromuseon tehtäviksi kerätä, säilyttää ja esitellä verotuksen historiaa. Suominen korosti, että veromuseon kautta voitaisiin osoittaa, että verovirkailijat tekevät yhteiskunnalle tärkeää ja välttämätöntä työtä, ja tämän lisäksi verovirkailijat ovat inhimillisiä ihmisiä iloineen ja suruineen kuten muutkin. Suominen mainitsi kirjoituksessaan ”Verotus” -lehden numerossa 5 vuonna 1962 muun muassa
Pascalin laskukoneen ja yhteyden verotukseen sekä 1920-luvun verotoimiston työhuoneet ja verolomakkeet vuosilta 1919-1942, jotka jo tuolloin näyttivät antiikkisilta.
Vuonna 2016 museohanke koki uuden elpymisen, kun Verohallinnon Vallilan toimitiloihin Helsinkiin rakennettiin pienimuotoinen näyttelyprojekti, johon kerättiin Verohallinnon historiasta kertovaa esineistöä ja tarinoita esineiden takaa. Kokonaisuus kuvastaa eri aikakausien työntekoaarvoineen ja asenteineen.
Menneisyyden ymmärtäminen tulevaisuuden tukena
Verohallinnossa on viimeisten vuosikymmenten aikana tehty paljon töitä palveluiden sujuvoittamiseksi. Verotusta on automatisoitu, palveluja on sähköistetty ja yhteistyötä eri toimijoiden kanssa on syvennetty.
Henkiin herätetty verotuksen historia on piirtänyt kuvaa hyvinvointivaltion rakentamisesta ja kehityksen eturintamassa olevasta organisaatiosta. Menneisyyden tutkiminen ja historiallisen tiedon kokoaminenkin on tapahtunut laajassa yhteistyössä ja muutosta on avattu asiakaspalvelun, työntekijäkokemuksen sekä teknologian kehityksen näkökulmista. Kaikissa historiaan liittyvissä projekteissa on ollut mukana historia-alan ammattilaisia, joiden asiantuntemus on auttanut tekstityössä sekä valitsemaan ja dokumentoimaan esineet tarkasti. Ammattilaiset ovat varmistaneet, että esimerkiksi kustakin esineestä on tiedot sen käytöstä ja historiallisesta taustasta. Tämä on syventänyt tekstien ja näyttelyn merkitystä sekä tehnyt kokonaisuudesta paitsi informatiivisen myös inhimillisen.
Tarinat ja esineistö ovat antaneet käsityksen siitä, kuinka verotuksen käytännöt ja työvälineet ovat kehittyneet vuosien varrella ja muistuttaneet samalla, että verotyöllä on pitkät juuret. 1920-luvun “snurra” eli virveli-laskukoneet, leimasimet, vanhat lomakkeet ja verokarhumainokset kertovat ajasta, jolloin verotyö tehtiin ilman nykyteknologian apua. Ensimmäiset reikäkorttikoneet otettiin käyttöön vuonna 1947 Helsingin verovalmisteluvirastossa, ja 1960-luvulla käyttöön tuli ensimmäinen tietokone. Digitalisaation myötä verotus on siirtynyt yhä sähköisempään ja automatisoidumpaan muotoon, mikä vähentää manuaalisen työn tarvetta ja tehostaa palveluita.
Tieteen ja totuuden vaalijat
Historiasta kertovien tekstein tulee olla totuuden vaalijoita, ja pyrkiä esittelemään verotuksen historiaa tarkasti ja puolueettomasti.
Tällä ajatuksella haimme yhteistyökumppaniksi veromuseo -projektiin vetäjäksi FM Heli Haaviston. Hänen johdollaan dokumentoitiin noin 500 esinettä, joista monet olivat vanhoja toimistokalusteita, kirjoituskoneita ja laskukoneita 1930–70-luvuilta. Näistä esineistä koottiin näyttely, jossa esiteltiin verohallinnon historiaa eri aikakausina ja tuotiin esiin myös humoristisia elementtejä ja kaskuja verotyön arjesta. Museoprojektin aikana järjestettiin muun muassa vitriininäyttely, jossa esiteltiin erilaisia mekaanisia ja sähköisiä laskukoneita. Lisäksi vuonna 2017 Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi esille tuotiin “Historian havinaa” -näyttely, joka esitteli 1930–50-luvun verotoimistojen esineistöä. Verohallinnon silloisesta Myyrmäen toimipisteestä saatiin näyttelyyn harvinainen, sodan aikana viranomaisille jaettu kaasunaamari sekä täytetty “Verokarhu”, joka oli aiemmin ollut esillä eri toimipisteissä.
Veromuseo sisältää myös valokuvia verotoimintojen vaiheista. Verotoimistot luovuttivat käytöstä poistettuja leimasimia ja muita toimiston arkeen kuuluneita esineitä museolle. Oli tärkeää, että esineet eivät katoaisi ajan saatossa vaan ne koottaisiin yhteen paikkaan ja arkistoitaisiin asianmukaisesti.
Raskaalla työllä on myös humoristinen puolensa ja tämä näkökulman tuotiin esille verotukseen liittyvien kaskujen ja tarinoiden keräämisestä. Tavoitteena olisi inhimillistää verotustyötä ja tuoda esiin verovirkailijoiden arkea.
Verohallinnon digitalisaatiota esittelevä “digipolku” Vero.fi -sivuilla julkaistiin vuonna 2021. Tekstit oli alun perin laadittu fyysistä näyttelyä varten Vallilan tiloihin, mutta koronapandemia tuli ja suunnitelmat menivät uusiksi.
Digipolku antaa perspektiiviä verotyön teknologiselle muutokselle. Digihistorian kokoaminen esittelee verotuksen modernin kehityksen reikäkorteista API-rajapintoihin. Tämä kehityspolku, jonka tutkimisesta vastasi VTT Antti Parpola ja FM Veijo Åberg yhteistyössä Verohallinnon entisten pääjohtajien ja IT-asiantuntijoiden kanssa, kuvastaa, kuinka pitkälle verotus on digitalisoitu Suomessa ja toisaalta se viitoittaa myös tulevaa suuntaa.
Neiti Oras ja Hollerith-kone myös somessa
Verohallinto toimii sosiaalisessa mediassa tyylillä, jota viranomaisilta ei ole totuttu näkemään, ja neiti Oraskin pääsi reilun seitsemänkymmenen vuoden takaa Veron someen Hollerith-koneen kanssa. Verohallinto on nähnyt historian ja museoesineistön tärkeänä osana organisaatioidentiteettiään ja työyhteisökuvan rakentamista.
Historiasta kertominen auttaa avaamaan verotuksen merkitystä osana julkishallinnon työn muutoksen kuvaamisesta, yhteiskunnan kehitystä ja muistuttaa siitä, että verotuksella on pitkä perinne, joka heijastaa yhteiskunnan arvoja ja tavoitteita eri aikakausina.
Voimme osoittaa, että verotyöllä on ollut ja on edelleen keskeinen rooli arkemme toimivuudessa kuten infrastruktuurin, koulutuksen ja sosiaaliturvan kaltaisten palveluiden rahoittamisessa. Tietämyksen lisääminen historiasta voi auttaa ihmisiä ymmärtämään, kuinka verotus kytkeytyy heidän arkeensa ja hyvinvointiinsa. Kyse ei ole pelkästään historian tallentamisesta, vaan myös keskustelun ja pohdinnan herättelystä, jossa menneisyyden opit luovat pohjaa vastuulliselle tulevaisuudelle.
Tutustu videoon Veronäyttely vuodelta 1977
Kirjoittaja Hannele Lotsari-Coffeng työskentelee Verohallinnon viestintäyksikössä.
