Harva tuntee käsityöalan ”voimanaisen”, Tyyne-Kerttu Virkin elämäntarinan tai kotimuseo Virkin, jossa yhdistyvät 1940- ja 1950-lukujen muotoilu, sisustusihanteet sekä arkkitehtuuri. 20-vuotisjuhlaansa viettävässä museossa on autenttinen ja intiimi tunnelma. Rohkeat esteettiset valinnat kuvastavat käsityöneuvos Tyyne-Kerttu Virkin persoonaa.
Helsingin Taivallahdenrannassa monen ulkoilijan huomio kiinnittyy komeaan merelliseen maisemaan. Samalla tulee ohittaneeksi arkkitehti Elsi Borgin (1893–1958) suunnitteleman, vuonna 1952 valmistuneen asuinrakennuksen osoitteessa Merikannontie 3. Sen hienovaraisen julkisivun takana, rakennuksen ylimmässä kerroksessa, sijaitsee myös Suomen ensimmäisen käsityöneuvoksen Tyyne-Kerttu Virkin (1907–2000) kotimuseo. Virkki asui asunnossa talon valmistumisesta asti, lähes 50 vuotta. Testamentissaan hän määräsi säätiön saattamaan kotinsa museoksi, jota esitellään yleisölle. Asunto käsittää 4 huonetta ja keittiön ja on pienestä 80 m2 pinta-alastaan huolimatta avara ja jopa ylellinen. Vaikka asuinrakennus on valmistunut säännöstelyn ja pula-ajan aikakautena, on sille ominaista sopusuhtainen mittakaava sekä asuntojen pohjakaavan selkeys ja toimivuus.
Asuinrakennus edustaa sotien jälkeisen säännöstelyn ajan funktionalista suuntausta. Roiskerapattua julkisivua rytmittävät viistot erkkerit ja puukaiteiset parvekkeet. Kuva: Karita Kivikoski
Tyyne-Kerttu Virkin elämäntyö keskittyi suomalaisen ja karjalaisen käsityötaiteen edistämiseen ja taltioimiseen. Hän esitteli suomalaisille myös kansainvälistä käsityötaidetta. Virkki toimi Omin käsin -lehden päätoimittajana vuosina 1944–1970. Hän myös johti kotiteollisuuskutomotoimintaan ja lahjatavaroihin keskittyvää Vokki Oy:tä vuodesta 1947. Eläköidyttyään hän perusti Virkki käsityömuseon (1977) ja seuraavana vuonna Tyyne-Kerttu Virkki -Säätiön tukemaan museotoimintaa. Vuonna 2010 Suomen käsityömuseo otti lahjoituksena vastaan Virkki käsityömuseon kokoelman. Kokoelma sisältää lähes 4000 suomalaista ja kansainvälistä käsityönäytettä ja se sai alkunsa Virkin Aunuksen Karjalasta keräämistä käsitöistä. Nykyään Tyyne-Kerttu Virkki -Säätiö järjestää mm. vuotuista muistoseminaaria ajankohtaisista käsityön ja muotoilun aiheista. Se myös ylläpitää kotimuseota ja kutsuu sinne nykytekstiilitaiteilijoita pitämään pienoisnäyttelyitä.
Virkki edusti uutta modernia naistyyppiä, joka kävi töissä ja käytti palkkansa oman kodin sisustamiseen. Hän sisusti kotiaan harkiten ja ennakkoluulottomasti. Omin käsin -lehdessä julkaistiin vuonna 1957 artikkeli ”Virkanainen sisustaa kodin”. Artikkelissa Virkki esittelee asuntonsa sisustusratkaisuja. Kodissa kuvattiin usein myös hänen kattaus- ja somistusideoitaan vuotuisjuhliin. Lehden päätoimittajana hän toi lehteen sisustus- ja muotoiluaiheita laajasti. Tavoitteena oli luoda kestävää laatua käsityöhön sekä asumiseen ja samalla valistaa lukijoita näistä aiheista.
Mittakaava ja suomalainen taide-esineistö luo kodin tunnelman
Alunperin värimaailmaltaan vaalea ja ilmava koti kalustettiin aikansa uutta muotoilua edustavilla huonekaluilla, joiden päämateriaalina on puu. Leimallista on yksittäisten huonekalujen käyttö. Sisustuksessa pyrittiin välttämään raskaita kalustokokonaisuuksia. Huonekaluja hankittiin paljon suomalaisilta naissuunnittelijoilta ja osa teetettiin Invalidisäätiöllä. Sopusuhtaiset huonekalut edustavat 1950-luvun keveyttä sekä pientä mittakaavaa. 60-luvun lopussa ja 70-luvun puolivälissä sisustusarkkitehti Eino Kerminen (1932–) teki muutoksia asuntoon sekä uuden värisuunnitelman. Näin värillisyys ja tekstiilitapetit sekä leveät verholaudat ilmestyivät asuntoon.
Kuvassa näkyvät Lilli Kolmijoki-Halosen sohvaryhmä, Tyyne-Kerttu Virkin suunnittelemat matot, Christina Snellmanin asetelmamaalaus, Rut Brykin keramiikkareliefi Lintu ja päärynä sekä Laila Karttusen kudottu pujotustyö ”Kolme neitoa”. Kuvaaja: Karita Kivikoski
Museossa on esillä yli 50 aikansa johtavan suunnittelijan esineistöä huonekaluista, koriste- ja käyttöesineistä taidetekstiileihin. Kotimuseon avaamista varten koti palautettiin esineistöltään 1940- ja 1950-lukujen aikatasoon, jolloin luotiin tarkoituksenmukaista ja esteettisesti kestävää asuinmiljöötä. Virkin koti kertookin tarinaa jälleenrakennuksesta ja suomalaisen muotoilun kultakaudesta. Kotimuseota esitellään kävijöille tilauksesta sekä opastuspäivinä kahdesti kuussa. Yleisö on ihastunut autenttisesta tunnelmasta ja aikakauden sisustuksesta, vaikka kaikki eivät Virkin nimeä enää tunnekaan.
Työnsä kautta Virkki oli hyvin verkostoitunut ja tunsi suomalaisia muotoilijoita ja suunnittelijoita. Kodin sisustuksessa näkyy niin lasi- ja keramiikkaesineitä kuin taideteoksia, joita hän osti itse tai sai lahjaksi. Esteettisenä ihmisenä hän on osannut yhdistää kodin arkkitehtuurin kauniisiin esineisiin ja mielenkiintoiseen värimaailmaan. Värimaailma synnyttääkin vuoropuhelua eri esineiden välillä ja luo yhtenäisen ja intiimin tunnelman. Kotia voidaan luonnehtia aikamatkaksi, josta kuvastuu Virkin oma persoona.
Wäinö Aaltosen pronssireliefi ”Ranteeseen lepäävä tyttö” ja Francesca Mascitti-Lindhin keraaminen vati. Kuva: Karita Kivikoski
KirjoittajaKarita Kivikoski on taidehistoriasta valmistunut filosofian maisteri, joka toimii museo-oppaana Tyyne-Kerttu Virkki kotimuseossa.
