Arkistojen kätköistä löytyy paljon tietoa siitä, kuinka suomalaisten vaatettamisesta huolehdittiin sotien aikana. Tämä artikkeli käsittelee talvisodan ajan vaatettamista. Kansalliskirjaston digitaalisessa arkistossa on paljon mielenkiintoista talvisotaan liittyvää sisältöä löydettävissä esimerkiksi hakusanoilla ”vaatteet” ja ”paleltuminen” aikavälillä 30.11.1939–13.03.1940. Sanoma- ja aikakauslehtiotteista, pienpainatteista, kirjaotteista jne. voidaan oppia muun muassa seuraavaa:
Kylmyys ja talvi 1939–1940
Talvisodan yhteydessä puhutaan nykyään usein paukkupakkasista, mikä lienee yksi syy sille, että talvisodan sääolosuhteet jaksavat ihmisiä yhä kiinnostaa. Pahimmillaan lämpötilat vajosivatkin lähes 40 pakkasasteeseen. Vaikka nimenomaan 40 pakkasasteen lämpötilat toistuvat useissa nykyaikaisissa teksteissä ja niitä korostetaan, lämpötilat eivät jatkuvasti olleet näin kylmiä; kovat pakkaset olivat vain hetkellisiä ja satunnaisia. Tammikuussa 1940 keskilämpötilat esimerkiksi Helsingissä ja Tohmajärvellä olivat -12,4 ja -17,8 astetta.
Kylmyyttä puitiin aikalaislehdissä, joissa pakkanen ja lumi nähtiin samaan aikaan sekä etuna että vaarana. Suomalaisia ei ollenkaan haitannut se, kun ”valkea kuolema” vei neuvostosotilaita, joiden kerrotaan useissa teksteissä olleen huonosti pukeutuneita. Lumi myös pidätteli neuvostojoukkoja tehokkaasti. Kutsutaanpa lunta jopa eräässä tekstissä ”yhdeksi tärkeimmistä ulkoisista avuista.”
Muuan yleisönosastokirjoittaja, ”Juuveli”, oli kuitenkin huolissaan siitä, että suomalaiset eivät tajunneet kylmän olevan vaaraksi vihollisten lisäksi myös omille sotilaille. Hän kirjoittaa:
“Miten monta astetta on saatava lisää pakkasta ennenkuin he heräävät? Jotkut kirjoittavat, että kenraalit Talvi ja Pakkanen kuuluvat meidan armeijaamme ja »nukuttavat» arkanahkaiset aronpeijat Suomen salomaille. Se on totta. Pakkanen puree pahasti kehnosti puettua vihollista, mutta on muistettava, että se puree riittävän lujasti myös omia sotureitamme.“
Muiden aikalaistekstien perusteella ei ole syytä epäillä, että suomalaiset yleisesti eivät olisi ottaneet pakkasta tosissaan. Niin sotilaille kuin siviileille annettiin lehdissä ohjeita paleltumisten ehkäisyyn, sillä paleltumisen yleisyys ja vakavuus oli tiedossa. Lisäksi sen merkit sekä syyt tunnettiin selvästi hyvin. Pakkasen ja lumen vaikutus taistelukaasuihin näyttää myös olleen tarkasti dokumentoitua. Alhaisen lämpötilan huomattiin vähentävän taistelukaasujen haihtuvuutta sekä vaikuttavan niiden olomuotoihin. Lumen todettiin muun muassa tukahduttavan räjähtäviä kaasupommeja ja hajottavan kemiallisesti maassa olevia kaasuja.
Monenlaista vaatteiden jakamista tarvitseville
Vapaa Huolto/Suomen Huolto, Suomen Punainen Risti ja Lotta-Svärd olivat keskeisimpiä kansalaisista ja sotilaista huolehtivia järjestöjä talvisodan aikaan. Vapaa Huolto/Suomen Huolto -järjestöjen toimintaan kuului huoltotoimien, kuten muonituksen ja sairaanhoidon, lisäksi vaatetus. Käytännössä tämä tarkoitti vaatteiden tekemistä ja ennen kaikkea keräyksistä ja avustuksista saatujen vaatteiden jakamista tarvitseville. Punainen Risti jakoi vaatteita esimerkiksi ulkomaisen rahoituksen turvin. Tammikuun lopulla 1940 Punaisen Ristin kerrotaan jakaneen eri puolelle Suomea noin 30 vaunulastillista vaatteita.
Siirtoväelle vaatteita jaettiin erityisen runsaasti, ja siirtoväki sai myös suuria osuuksia ulkomailta tulleista vaatelähetyksistä. Toisaalta siirtoväen odotettiin usein ottavan itse vastuuta vaatetuksestaan tekemällä saaduista materiaaleista vaatteita. Lisäksi siirtoväen odotettiin ilmeisesti tekevän vaatteita myös sotilaille. Heille perustettiin työtupia, joissa vaatteita tehtiin. Eräs työtupa sijaitsi Kotkan Hurukselan kansakoululla. Perheille luovutettiin kangasta ja muuta tarpeistoa, jotta äidit saisivat tehtyä työtuvissa lapsilleen lämpimiä vaatteita.
Lotta-Svärd järjestön naiset keskittyivät sotilaiden vaatettamiseen. Heidän kerrotaan perustaneen lukuisia ompelimoita, neulomoita ja työtupia, joissa he valmistivat sotilaille varustusta sekä korjasivat ja kunnostivat vahingoittuneita varusteita. He myös jakoivat materiaaleja eteenpäin, jotta järjestön ulkopuolisetkin (naiset) voisivat valmistaa varusteita. Jurvan Lottien tammikuun 1940 vuosikokouksessa kirjoitetaan selvinneen, että varustusjaosto oli lähettänyt reserviläisille 14600 markan (vuoden 1940 summa 14600 markkaa vastasi vuonna 2020 noin 4510,62 euroa) edestä pyyheliinoja, sukkia, lapasia ja alushousuja, minkä lisäksi myös evakoille oli kerätty vaatteita. Miksi reserviläisille lähetettiin juuri pyyheliinoja, sukkia, lapasia ja alushousuja? Pyyheliinojen ja alushousujen tapauksessa kyseessä lienevät olleet henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvät syyt. Sukat ja lapaset taas olivat tärkeitä, koska sormet ja varpaat ovat erityisen alttiita paleltumiselle.
Kuka tahansa saattoi lahjoittaa vaatteita, mutta vaatteiden tekeminen ja niiden korjaaminen oli tuohon aikaan naisten työtä. Italialainen lehti Stampa kertoi tammikuussa 1940 Suomessa naisten hoitavan päivisin maataloissa miesten töitä ja iltaisin tekevän kynttilänvalossa sotilaille lämpimiä vaatteita. Samaan ylistävään sävyyn kirjoitettiin Suomessa lappalaisista, joiden kerrotaan tehneen porontaljasta sotilaille vaatteita. Tässä jako miesten ja naisten töihin katoaa, sillä lehtikuvassa näkyy myös miehiä ompelutöissä, ja kuvatekstissä kerrotaankin ”lappalaisten ukkojen” ommelleen takkeja siinä missä ”lappalaiset akatkin”.
Kuva: Lappalaiset tekevät vaatteita, Ilkka, 04.01.1940 nro 3, s. 1. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Vaatteiden korjaaminen oli kenties vielä tärkeämpää kuin uusien vaatteiden tekeminen. Vaateavustuksia eikä kangasta riittänyt kaikille, ja lisäksi avustuksina saadut vaatteet olivat usein liian pieniä tai liian suuria. Tästä syystä vaatteiden suhteen säästettiin siinä, missä ruoassakin säästettiin. Aikalaislehdissä vedottiin kansalaisiin, jotta he ryhtyisivät korjaamaan vaatteitaan ja käyttämään niitä säästeliäästi.
”Marja” kirjoittaa eräässä pakinassa maaliskuussa 1940:
“Voimme säästää vaatteissamme. Pukeudumme käytännöllisesti ja jätämme kaiken turhan ostamisen silleen. Pidämme myös vaatteemme kunnossa. Repeämät osataan paikata. Ja vanhoista, jo todella täydellä syyllä pois käytöstä joutuneista vaatekappaleista saa näppärällä keksimiskyvyllä ja taitavin sormin paljon uutta käyttökelpoista aikaan. Matkimalla vanhaa kissa-ja-räätäli-tarinaa voimme luonnehtia tämän niin, että kun takki on aikansa palvellut voisi siitä tehdä vaikka liivit ja kun liivit ovat tarpeeksi palvelleet voisi siitä tehdä vaikka . . . valitettavasti en nyt muista mitä kaikkia mahdollisuuksia tarina tarjosi.”
Ulkomainen vaateapu
Moni maa osoitti Suomelle sympatiaa talvisodan aikana erilaisten avustusten muodossa. Näihin avustuksiin kuuluivat myös vaateavustukset. Vaateavustuksia saatiin tai vähintään suunniteltiin ainakin Tanskasta, Ruotsista, Norjasta, Yhdysvalloista, Englannista, Belgiasta ja Portugalista. Tanskasta kerrotaan helmikuussa 1940 saapuneen Kankaanpään Vapaan Huollon keskukselle yhteensä 500 kiloa vaatteita ja jalkineita, joista ainakin osan todettiin olevan vieläpä uusia ja viimeisimmän muodin mukaisia. Lisäksi tanskalaiset emäntä- ja naisyhdistykset sekä sairaanhoitajatarjärjestöt lähettivät Suomeen ohjeita vaatteiden valmistamiseen etenkin lapsille.
Norjassa erityisesti Norjan Kansan-Apu teki paljon työtä Suomen hyväksi. Myös Ruotsista saatu tuki oli melko suurta. Muun muassa tammikuussa 1940 Ruotsista saapui Vaasan Vapaan Huollon keskukselle 35000 kiloa vaatteita. Vaatteiden laatua pidettiin yleisesti todella hyvänä, ja niiden uskottiin pitävän siirtolaiset lämpiminä talven yli. Myöhemmin ruotsalainen sanomalehti Dagens Nyheter järjesti vaatekeräyksen, jonka tuloksena Suomeen saapui 11 vaunulastillista lisää vaatetavaraa sodan aikana.
Englannissa kerrotaan jopa kuninkaallisen perheen olleen aktiivisesti mukana Suomen tukemisessa. Silloinen kuningatar Elisabet I lahjoitti Ilta-Sanomien kirjeenvaihtajan mukaan henkilökohtaisesti Suomeen runsaasti vaatteita.
Kuva: Englannin keräys, Ilkka, 29.02.1940, nro 57, s. 5. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.
Jäänee arveluiden varaan, osallistuiko kuninkaallinen perhe todella henkilökohtaisesti suomalaisten vaatettamiseen vai haluttiinko suomalaisten näin uskovan.
Jo talvisodan alusta lähtien Lontoossa toimi yksityishenkilöiden perustama FinnishTroops Comforts Fund, joka otti briteiltä vastaan niin rahallisia lahjoituksia kuin tavaraa, mukaan lukien vaatteita, joita rahaston kerrotaankin lähettäneen Suomeen paljon. Lisäksi Lontoossa ammattiyhdistyskonferenssin pääneuvosto lahjoitti tuhat puntaa kansallisen työväenneuvoston keräykseen, jonka tarkoituksena oli saada Suomeen vaatteita, elintarvikkeita ja lääkkeitä.
Kuva oik: Vaatteita jaetaan kotkalaisille, Eteenpäin, 10.02.1940
nro 16, s. 2. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Avustettavia siirtolaisista sotilaisiin
Kaikki luonnollisesti tarvitsivat vaatteita, ja niitä pyrittiinkin jakamaan kaikille, mutta tietyt ihmisryhmät olivat ensisijaisia vaateavustusten vastaanottajia. Erityisesti sotilaiden vaatteista huolehtiminen oli tärkeää, jotta he eivät paleltuisi pakkasessa rintamilla. Vaikka muuan sotilas kirjoitti kotiin 1939 vuoden lopulla tai 1940 vuoden alussa ”komppanialtamme ei varsinaisesti puutu mitään, ei vaatteita enempää kun ruuan puoltakaan”, on vaikea muiden aikalaistekstien perusteella kuvitella, että tämä olisi pitänyt täysin paikkansa. Todennäköistä on, että kirjeessä kaunistellaan ajalle tyypillisen propagandan mukaisesti rintaman oloja, jotta kotirintamalla ei oltaisi huolissaan ja voitokkuus näyttäisi todennäköisemmältä. Huolta sotilaiden vaatteista kyllä kannettiin kotona kaikesta huolimatta, mutta tämä propaganda näyttää silti menneen läpi ainakin jollain tasolla tammikuun lopulla 1940 kirjoitetun sanomalehtiartikkelin perusteella:
“Siksi onkin jatkuvasti tehtävä voitavamme, kansalaistoiminnan yhdessä sotilasjohdon kanssa, että erikoisesti etulinjoilla taistelevat joukot saavat lämpimiä vaatteita ja jalkineita, sekä yleensä kaikkia niitä välttämättömiä tarpeita, joita niissä rajoitetuissa oloissa voidaan käyttää, ja jotka ovat omiaan kohottamaan taistelukuntoa ja pitämään mielialaa virkeänä. – – Joka tapauksessa ovat nämä kaksi kuukautta olleet meille kaikinpuolin niin loistavan voittoisia, että on täysi aihe kiitolliseen ihmettelyyn. Usko lopulliseen voittoon on vahvistumistaan vahvistunut, ja mielialat niin rintamalla kuin rintaman takanakin ovat päättäväisen taistelutahdon ja lopullisen voitonuskon läpitunkemia.”
Kuva vas: Vaatteita jaetaan kotkalaisille, Eteenpäin, 10.02.1940 nro 16, s. 2. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Nimimerkki Juuveli oli Eteenpäin-lehden yleisönosastokirjoituksessaan huolissaan mahdollisuudesta, että kaikki siirtoväkiset eivät tehneet työtä sotilaiden hyväksi:
“Minulle on näet kerrottu olevan vielä paljon sellaisia evakuoituja, jotka eivät ole panneet rikkaa ristiin»siellä jossakin» olevien miesten hyväksi. Nyt kerätään vaatteita. Jos sinulla sattuu olemaan ylimiääräinen karvalakki, vanha »saarifiltti» tai yleensä jotain villaista ja lämmintä, mitä et itse nyt tarvitse, anna se pian »sinne jonnekin». Ja te evakuoidut. Heiluttakaa puikkojanne ainakin yhtä vikkelästi kuin tähänkin saakka, sillä voi tulla aika – jos puikot eivät nyt heilu – ettei niiden enää tämän jälkeen tarvitsekaan heilua, että ne pysähtyvät – iäksi!”
Muita aikalaisteksteissä erityisesti esille nostettuja ryhmiä, joille vaateavustuksia annettiin, ovat pommituksista kärsineet, sotainvalidit, reserviläisperheet ja sodassa kaatuneiden omaiset. Erikseen mainittakoon raskaana olevat äidit, jotka saattoivat hakea tuohon aikaan vielä melko uutta keksintöä, äitiysavustusta. Äitiysavustukseen kuuluivat ”siistit lapsen vaatteet ja rahallistakin apua synnytysmenoihin ynnä muuhun käytettäväksi”.
Kirjoittaja Elina Haapanen on humanististen tieteiden kandidaatti ja maisteriopiskelija Turun yliopiston Porin yliopistokeskuksessa.
Otsikkokuva: Suomen Huolto, Eteenpäin, 15.02.1940 nro 18, s. 3. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Lähteet:
Eskelinen, Aleksi 2020. Ei tarupajasta, ei kirjailijan pöydältä – Siirtoväelle suunnattu propaganda Maan Turvan radio-ohjelmissavuosina 1939–1940. Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/71848
Eteenpäin-lehden numeroita vuodelta 1940. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.
Helin, Sanna & Korpi, Tanja 2006. Eteläpohjalaisten kotirintamanaisten arjesta selviytyminen sota- ja pula-aikana. Pro gradu- tutkielma, Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/93961
Ilkka-lehden numeroita vuodelta 1940. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.
Ilta-Sanomat-lehden numeroita vuodelta 1940. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.
Kankaanpään Sanomat, 16.02.1940, nro 7, s. 1. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2090539?page=1
Keskitalo, Pilvi 2012. Pula-ajan käsityöt. Omin käsin -lehdessä esiintyvät käsityöohjeet vuosina 1938–1952. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/37382
Könönen, Eero 2020. 80 vuotta sitten hytistiin paukkupakkasissa talvisodassa – tammikuun 2020 alku ennätyslämmin. Karjalainen, Sään Armoilla -blogi,14.1.2020. https://www.karjalainen.fi/teemat/muuta/blogit/item/239704
Mäntykannas, Markus 2017. Suomi 100 vuotta: Nämä säätapahtumat ovat jääneet historiaan. Foreca, Sään takaa -blogi, 4.12.2017. https://blogi.foreca.fi/2017/12/suomi-100-vuotta-nama-saatapahtumat-ovat-jaaneet-historiaan/
Reserviupseerilehti, 01.12.1939, nro 12, s. 15. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1102968?page=15
Ruokoski, Vilma & Kurki, Simo 2015. Alpo kirjasi almanakkaansa talvisodan paukkupakkaset ja oman kylän huolet. Yle, 2.1.2015. https://yle.fi/uutiset/3-7716679
Savilaakso, Essi 2016. Kerronnallinen tutkielma sota-ajan vaikutuksista lapsuuteen maaseudulla. Pro gradu -tutkielma, Oulun yliopisto. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201606042313
VAKKA-arkistotietokanta. Tarkennettu nimihaku: Suomen Huolto.
