Paula Kupari
Pystyykö museo ratkaisemaan Selkämeren pahenevan rehevöitymisongelman? Vastaus on selvä: Ei pysty. Mutta se pystyy kannustamaan paikallista keskustelua Selkämereen liittyvistä muistoista, nykypäivästä ja sen kuvitelluista tulevaisuuksista. Samalla se vahvistaa yhteisönsä suhdetta tähän monille tärkeään työ- ja vapaa-ajan ympäristöön. Siitä, mistä välittää, todennäköisesti myös huolehtii.
Rauman merimuseo on pieni, kolmen museoammattilaisen luotsaama erikoismuseo, jonka tehtävänä on tallentaa, esittää ja tutkia Rauman alueen merellistä kulttuuriperintöä. Yksityistä museota ylläpitää Raumanmeren Merimuseosäätiö.
Pienestä koostamme huolimatta emme pelkää tarttua haasteisiin ja nostaa esiin ajankohtaisia aiheita. Yhteiskunnan läpäisevä ja kaikkia koskettava ilmiö, ilmastonmuutos, on ollut jo jonkin aikaa yksi päällimmäisistä teemoista myös museokentällä. Ilmiönä se on monimutkainen ja laaja, joten sitä edes jollain tasolla käsitelläksemme meidän piti ottaa siihen käytännönläheinen näkökulma. Loimme katseen Raumanmeren alueeseen, siellä liikkuviin ihmisiin ja roskaantumisilmiöön.
Raumalla Ahvenanmaan ja Merenkurkun välistä merialuetta nimitetään usein edelleen Raumanmereksi, vaikka Selkämeri-nimi näkyy virallisissa kartoissa. Raumanmeri on ollut keskiaikaisen merenkulkukaupungin väylä maailmaan ja yhä edelleen se on tärkeä vapaa-ajan viettopaikka – tai työympäristö – monelle raumalaiselle.
Halusimme toteuttaa hankkeen, jonka tavoitteena olisi yhdistää perinteiseen merimuseon tematiikkaan kestävän kehityksen näkökulmat ja herättää keskustelua Raumanmerellä liikkumisen ympäristövaikutuksista ja niihin liittyvistä yksilövalinnoista. Museoviraston rahoituksella saimme tilaisuuden hankkeen toteutukseen elokuusta 2020 marraskuuhun 2021.
Yksilön teoilla on väliä
Vapaa-ajan vesilläliikkumisen vaikutukset vesistöjen hyvinvointiin ovat pieniä, jos niitä verrataan esimerkiksi maatalouden tai teollisuuden vaikutuksiin. Vaikutukset voivat kuitenkin olla paikallisesti suuria. Maailmanlaajuisesti meriympäristön roskaantuminen on yksi nopeimmin kasvavista ympäristöongelmista.
Merimuseolla oli mahdollisuus omalta osaltaan nostaa esille tätä ajankohtaista ja hyvin konkreettista roskaantumisen ongelmaa sekä tukea omalla toiminnallaan asian parissa toimivia tahoja herättelemällä kävijöitä pohtimaan oman toimintansa vaikutuksia. Hankkeen tärkeitä yhteistyökumppaneita olivat Selkämeren kansallispuiston ystävät ry:n Raumanmeren väkeä -toimintaverkosto sekä Pidä Saaristo Siistinä ry.
Ympäristökasvatus kuuluu myös perinteiseen merimuseoon
Hankkeen aikana museo pyrki toteuttamaan yhteistyökumppaneidensa kanssa teemaan sopivia tapahtumia, inspiroimaan yhteisöjen rantojen siivoustempauksia, herättämään keskustelua ja tiedon jakamista Raumanmeren tilanteesta ja sen kestävämmästä virkistys- ja ammattikäytöstä. Raumanmeren alueen kulttuuriperintökohteet ja niiden muutos sekä ihmisen toiminnan vaikutukset alueen ympäristöön haluttiin tuoda näkyvämmin esille uudistamalla museon meriarkeologiaa koskeva näyttelyosuus.
Museossa oli aiemmin työskennelty ympäristökasvatuksen parissa vain tapahtumamuotoisesti. Ajatus kulttuuriperinnön ja ympäristönsuojelun tematiikan yhdistämisestä museon näyttelyssä oli uusi ja vaati myös museon henkilökunnalta uudenlaisten sisältöjen omaksumista. Tavoitteena oli, että hankkeen päättyessä merimuseon ja alueen ympäristötoimijoiden välinen yhteistyö on lisääntynyt ja museo koetaan luontevaksi paikaksi ympäristökasvatuksen toteuttamiseen. Uusittu näyttely tavoittaisi projektia pidempiaikaisesti museokävijät, nostaisi esiin merellisen ympäristön luonnonarvoja ja kulttuuriperintöön liittyviä arvoja. Näyttelyllä haluttiin myös antaa yksittäiselle kävijälle keinoja tehdä pieniä tai suuria tekoja Itämeren tilanteen parantamiseksi ja toimia roskaantumisen vähentämisen puolesta. Uusittu näyttely avattiin joulukuussa 2021.
Maailmanlaajuinen epidemia muutti suunniteltuja työskentelytapoja
Selvää on, että rahoitushakuvaiheessa laadittu projektisuunnitelma ehti muuttua moneen otteeseen koronapandemian vaikutusten takia. Koronan takia sidosryhmille järjestetty työpajapäivä Kylmäpihlajan majakalla vaihtui projektin lanseeraamiseen Itämeripäivän toritapahtumassa turvaetäisyyksin. Merellisille yhdistyksille ja toimijoille suunnitellut työpajakokonaisuudet vaihtuivat verkkokyselyyn sekä Ankkuripaikka-podcast-sarjaan, jolloin useiden ihmisten läsnäoloa vaativat ”live-kohtaamiset” vaihtuivat turvallisesti etänä tehtyihin henkilöhaastatteluihin. Tavoite siitä, että saamme yksittäiset henkilötarinat ja Raumanmeren käyttöön liittyvät monipuoliset näkökulmat esiin onneksi säilyi myös podcast-sarjaa tehdessä. Verkossa kuunneltavissa olevalla podcast-sarjalla oli myös potentiaalia tavoittaa laajempi yleisö kuin mitä olisimme yksittäisillä työpajoilla voineet tavoittaa.
Projektissa myös tarjottiin vaikuttavuuden arvioinnin koulutusta sekä ammatilliselle alueen museoväelle että yhdistyskumppaneille, osallistuttiin TAKO-verkoston kulutusteemaiseen nykydokumentointitempaukseen tallentamalla pienvenesatamasta merelle lähtevien eväitä, järjestettiin kaikille avoimia Siisti Biitsi -talkoita ja roskakävelyitä sekä järjestettiin Itämeripäivän keskustelutilaisuus Raumanmerestä ihmisen toimintaympäristönä ennen ja nykypäivänä sekä lähitapahtumana että Facebook Live -lähetyksenä. Kesän toimintakausi päätettiin yleisölle avoimella purjehduksella Raumanmeren aalloilla perinnepurjealus kaljaasi Ihanalla.
Mitä opimme projektista? Pienikin toimija voi tehdä paljon ja monipuolisesti. Tärkeintä on rajata itselle sopiva tavoite ja valita hyvät yhteistyökumppanit. Ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä on tekemistä jokaiselle. Pienilläkin teoilla on merkitystä.
Kirjoittaja on työskennellyt Rauman merimuseossa amanuenssina ja akateemisena sekatyöläisenä vuodesta 2012 lähtien.
