Mari Kalilainen
Kiitos Kuriositeettikabi.net 2006–2021. Nyt matka jatkuu Kabina. Lehti jatkaa sisällöllisesti edelleen museoihin liittyvien ilmiöiden ja kysymysten parissa. Vuoden 2022 päätoimittajan kausi on ollut monin tavoin poikkeuksellinen ja paljon työtä on tehty, että verkkolehti saatiin takaisin. Kiitän kaikkia, jotka ovat olleet apunani tässä prosessissa. Joulukuussa on ollut Museion ry:llä paljon juhlittavaa, kun ainejärjestö juhlisti 20-vuotistaivaltaan ja nyt Kabi on vihdoin julkaistu. Tämä on hieno alku Kabille aloittaa kasvu entistä paremmaksi.
Monia mullistuksia tuonut vuosi alkaa olla lopuillaan. Juuri sen vuoksi on erinomainen aika pureutua ajankohtaisiin kysymyksiin, joita museologian opiskelijoiden kuin ammattilaisten mieltä on kutitellut. Kabin ensimmäisessä numerossa pohditaan moniäänisyyttä museoissa ja sitä on pohdittu niin inhimillisten kuin ei-inhimillisten toimijoiden kautta. Huomaamme, että moniäänisyys on monia asioita museotyössä ja niiden kuunteleminen voi mahdollisesti karistella syvään juurtuneita ennakkoluuloja ja lisätä tietoa.
Marjaana Korpela kirjoittaa pohtivan tekstin Visio kehitysvammaisten tekemästä museonäyttelystä, ja herättelee miettimään, miten kehitysvammaiset olisivat paremmin näkyvillä ja aktiivisina toimijoina museoissa. Museoilla on valtaa, jolloin näyttelytyössä on tärkeää pohtia sitä, kuka kertoo ja kenestä.
Iisa Aaltosen tekstissä Moniäänisyys arvona ja menetelmänä näyttelyssä Horot – seksityöntekijöiden puheenvuoro-näyttelyssä, tuo näkyväksi sen, miltä näyttää näyttely, jossa seksityöntekijät määrittelevät itse työhönsä liittyviä kompleksisia kysymyksiä. Näyttely on parhaillaan esillä Helsingin kaupunginmuseossa ja pyrkii ravistelemaan seksityöhön liittyviä ennakkoluuloja.
Paula Kupari luo suuntaviivoja ilmastokriisissä suunnistamiseen tekstissään Saako museo Raumanmerestä roskattoman?. Rauman merimuseon organisoimassa projektissa tavoite oli sitouttaa paikallisia toimijoita kiinnittämään huomiota omaan ympäristöönsä ja pohtimaan oman vastuun merkitystä sen puhtaana pitämisestä. Kuparin teksti on puheenvuoro museon roolista ilmastokriisissä tiedon tuottajana ja eri toimijoiden yhteen tuojana.
Paula Puolakka pohtii artikkelissaan Luonnontieteellisten museoiden digiloikat ovat luonto- ja inhimillisyysongelma digitaalisuuden materiaalisia ulottuvuuksia ja sitä, miten luonnontieteellisten museoiden kokoelmat todentavat niitä muutoksia, joita ilmastonmuutos on jo laittanut käyntiin. Puolakan teksti saa ajattelemaan laajemmin käyttämiemme laitteiden ja palveluiden vaikutuksia itseemme ja ympäristöömme. Kabin julkaisun päättää Jane Vuorisen kirja-arvostelu Valokuvat ja valokuva-arkistot materiaalisuuden näkökulmasta artikkelikokoelmasta Photo-Objects: On the Materiality of Photographs and Photo Archive.
Antoisia lukuhetkiä!
Kuvituskuva: Mari Kalilainen
