Pyhä-Häkin kansallispuisto Saarijärvellä. Kuva: Aija Leppänen
Onko suomalaisten luontosuhde muuttumassa museoitavaksi menneisyydeksi vai voiko museo toimia sen elävänä uudistajana ja säilyttäjänä? Miten museot voisivat tuoda luonnon osaksi toimintaansa? Tulevaisuuden museoissa luonto ei ole läsnä vain luonnontieteellisissä museoissa, vaan se kietoutuu yhä selkeämmin ja useammin osaksi aineellista, aineetonta ja elävää kulttuuriperintöä myös taide- ja kulttuurihistoriallisissa museoissa. Luonto on ollut jo toisinaan esillä poikkitieteellisesti yli luokitusrajojen. On odotettavissa, että tulevaisuudessa luonto integroidaan monipuolisesti osaksi museon toimintaa.
Saarijärven museossa 1.2.2025–31.1.2027 toteutettava Yhteinen ympäristömme -hanke toimii esimerkkinä siitä, miten museoon voidaan luoda pysyvä ja monistettava toimintamalli, joka purkaa luonnon ja kulttuurin vastakkainasettelun ja vahvistaa ihmisen yhteyttä luontoon. Hankkeessa luonto ja kulttuuri ovat vuorovaikutuksessa keskenään, mutta tässä artikkelissa käsittelen hanketta ainoastaan luonnon näkökulmasta.
Elämme ajassa, jossa ihmisen ja luonnon välinen suhde on yhä ristiriitaisempi. Suomalaisten luontosuhdetta ei voida kuvata yksiselitteisesti etääntyneeksi, vaikka luonnosta vieraantumista onkin tapahtunut. Monille luonto on edelleen keskeinen osa arkea, hyvinvointia ja identiteettiä. Samalla luonto nähdään sekä arvokkaana ja suojeltavana että hyödynnettävänä resurssina, mikä synnyttää jännitteitä ihmisen toiminnan ja luonnon kestävyyden välille.
Historiallisesti tarkasteltuna ennen 2000-lukua ihmisen suhde luontoon oli välitön ja elinehtoihin kytkeytyvä. Luonto oli elämän perusta ja samalla kunnioitettu voima, johon liitettiin henkisiä ja uskomuksellisia merkityksiä. Luonto nähtiin pyhänä paikkana. Samalla luonto muodosti osan kansallista identiteettiä: suomalaiset mielsivät luonnon osaksi omaa kulttuurista ja yhteisöllistä kokemustaan. Luonto nähtiin kotina. Tämä kerroksellinen ja muuttuva suhde heijastuu yhä nykyhetkeen ja muokkaa tapaamme hahmottaa ja arvottaa luontoa tänä päivänä.
Matkalla kohti muutosta
Luonto kutsuu sekä ihmisiä että museoita pysähtymään tähän hetkeen – aikaan, jossa positiivinen vaikuttaminen luonnonympäristöön on yhä mahdollista. Vaikka museot mielletään perinteisesti menneisyyden tallentajiksi, niin juuri nykyhetken tunnistaminen ja muutoksen äärelle pysähtyminen voivat muodostua ratkaiseviksi askeliksi kohti kestävämpää tulevaisuutta. Museoiden toiminnassa limittyvät menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuuden näkymät, eikä näitä ajallisia ulottuvuuksia voida tarkastella irrallaan toisistaan: menneisyys vaikuttaa nykyisyyteen ja nykyisyys tulevaisuuteen.
Saarijärven museon Yhteinen ympäristömme -hanke osoittaa, että luonto voidaan integroida luontevasti museon toimintaan. Hankkeessa vahvistetaan muun muassa kosketusta luontoon, ympäristötietoisuutta ja -vastuullisuutta. Ympäristöteemojen esille tuominen monipuolisesti voi syventää ymmärrystä luonnosta.
Hankkeessa luontoa on tuotu näkyväksi luontovalokuvaajan Heikki Willamon teoksilla. Näyttelyn yhteydessä järjestetyssä taiteilijatapaamisessa käsiteltiin teoksia, vanhoja kansanuskomuksia ja Willamon henkilökohtaista luontosuhdetta. Tietämyksen lisääntyessä myös ihmisen suhde luontoon voi muuttaa muotoaan. Se voi syventyä, herättää uudenlaista kiinnostusta tai avata aiempaa monipuolisemman perspektiivin katsoa luontoa.
Saarijärven luonto nousee esille myös Saarijärven museon ja -kaupungin juhlanäyttelyssä, jossa saadaan kosketuspintaa Saarijärven luontoon saarijärveläisten näkökulmasta. Näkemyksiä on koottu osana hanketta toteutettujen haastatteluiden sekä Webropol-kyselyn avulla. Lisäksi hankkeessa on järjestetty Yhteinen ympäristömme -ilta, jossa osallistujat pääsivät keskustelemaan ajankohtaisista ympäristöteemoista sekä kokemaan luontovalokuvaaja Tuomo Vilkkilän esitelmän Saarijärven luonnonympäristöstä.
Hankkeen aikana tullaan vielä toteuttamaan erilaisia ympäristöpaketteja. Näihin kuuluu esimerkiksi Luonto hoitaa -ohjelmapalvelupaketti, jossa mennään luontoon kokemaan läsnäoloa ja yhteyttä sekä sovelletaan luontoharjoitteita myös taiteen havainnointiin. Lisäksi kehitetään osallistava ympäristötyöpaja sekä liikunnallis-pelilliset paketit lapsille ja nuorille Kivikauden kylään. Myös museoympäristöön on suunnitteilla lapsille ja nuorille suunnattu kokemuksellinen ympäristökasvatuspaketti.
Näiden lisäksi järjestetään ympäristöteemaisia yleisötapahtumia ja luentoja sekä kirjoitetaan artikkeli saarijärveläisten ympäristösuhteesta. Artikkelissa hyödynnetään hankkeessa kerättyä aineistoa ja nostetaan esiin myös konkreettisia keinoja ympäristön suojelemiseksi. Hankkeen kokonaisuutta täydentävät ympäristökasvatuksen digitaaliset tuote- ja opetuspaketit, joiden avulla sisältöjä voidaan hyödyntää laajemmin eri oppimisympäristöissä.
Museoiden tulevaisuus – kohti syvenevää luontosuhdetta
Muutokset ajassamme ja luonnossa haastavat museoita tarkastelemaan niiden toimintaansa uudesta näkökulmasta. Miten museot voivat vahvistaa ihmisen suhdetta luontoon ja tukea kestävää luontosuhdetta pitkällä aikavälillä? Kestävyys museokontekstissa ei rajaudu ainoastaan materiaalivalintoihin tai näyttelyrakenteisiin, vaan se ulottuu syvemmälle ihmisten ajatteluun, arvoihin ja tapaan kohdata ympäröivä maailma.
Museoilla on ainutlaatuinen mahdollisuus tehdä näkyväksi paitsi menneitä luontosuhteita myös sitä, miten ne elävät ja muuttuvat nykyhetkessä. Luonto ei ole museoissa vain esittämisen kohde, vaan aktiivinen toimija, joka kutsuu havainnoimaan, kokemaan ja ymmärtämään.
Voisiko museo olla paikka, jossa ihminen oppii jälleen olemaan osa luontoa, ei erillinen siitä? Tulevaisuuden museoissa mennyt ja tuleva luontosuhde voivat kohdata. Perinteinen kunnioitus ja nykyinen tieto kietoutuvat yhteen ja rakentavat uudenlaista ymmärrystä ihmisen paikasta osana elävää ympäristöä. Tällöin museon tehtävänä ei ole ainoastaan säilyttää, vaan myös herättää. Avata tilaa kokemukselle, jossa luonto ei ole vain katsottu, vaan koettu ja jaettu.
Yhteinen ympäristömme -hanke on Keski-Suomen liiton rahoittama.
Kirjoittaja Aija Leppänen on taidehistorian maisteriopiskelija (JYU), joka työskentelee Saarijärven museossa Yhteinen ympäristömme -hankkeessa.
Lähteet:
Hänninen, Kirsi 2006. Visiosta toimintaan : museoiden ympäristökasvatus sosiokulttuurisena jatkumona, säätelymekanismina ja innovatiivisena viestintänä. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:951-39-2570-6.
Paaskoski, Leena, Siivonen, Katriina, Vähäkari, Noora, Latvala-Harvilahti, Pauliina, Pelli, Päivi, Granlund, Maria & Teppo Hujala 2022. Dynaaminen museo ja tulevaisuusperintöverstas. Käsikirja museoiden ekososiaaliseen sivistystyöhön. Savonlinna: Suomen Metsämuseo Lusto. Dynaaminen museo ja tulevaisuusperintöverstas. Käsikirja museoiden ekososiaaliseen sivistystyöhön
Väyrynen, Kari 2021. ”Suomalaisen ympäristöajattelun suuntaviivoja valistuksen ajalta 2000-luvulle.” Teoksessa Suomen ympäristöhistoria 1700-luvulta nykyaikaan, toimittaneet Esa Ruuskanen, Paula Schönach & Kari Väyrynen, 377-410. Tampere: Vastapaino.
