Miia Huttu


”Turku 2011 on enemmän kuin vuosi. Se on prosessi, jonka tuloksena Turku vuonna 2016 on edelläkävijä, Itämeren yhteistyön luova keskus, taiteen ja tieteen synnyttäjä ja välittäjä.”


Näin ylevään sävyyn promovoidaan Turkua Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodeksi 2011 Turku palaa -projektin ylläpitämillä nettisivuilla (http://www.turku2011.fi/ public/index.php). Mikä tulleekaan olemaan totuus, kun tuo maaginen vuosiluku vihdoin vajaan neljän vuoden kuluttua vaihtuu. Onko iäkkäästä Aurajoen kaunottaresta todellakin kehittymässä uudestaan nuoruudenpäiviensä virkeä ”taiteen ja tieteen synnyttäjä”?


Viimeaikaisia tapahtumia seuranneelle tulee ikävä kyllä mieleen, että Turkua näyttäisi pikemminkin vaivaavan kulttuurinen menopaussi. Syksyllä maakuntamuseo joutui rahapulassaan sulkemaan yleisöltä kaksi kaupungin viehättävimmistä kulttuurimiljöistä: Apteekkimuseon upeine sisäpihoineen sekä Luostarinmäen idyllisen puutalokorttelin. 1960-luvun jälkeen kaupunginisien vimma purkaa historiallisesti arvokkaita rakennuksia on onneksi hieman hellittänyt, mutta tästä huolimatta viimeisen vuoden aikana tuttavuutta puskutraktorin kanssa on ehdotettu ainakin puolelle kymmenelle viime vuosisadan vaihteessa rakennetulle puutalolle. (ks. esim. Turun Sanomat http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2006-10-11,104:2:411145, 1:0:0:0:0:0: sekä http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2006-11-07,104:2:417375,1:0:0:0:0:0:). Turkulaiset taitelijat huutelevat vuosi toisensa jälkeen turhaan kunnollisten ja pysyvien työtilojen puolesta. (http://www.turunsanomat.fi/kulttuuri/?ts=1,3:1005:0:0,4:5:0:1:2006-05-06,104:5:376660, 1:0:0:0:0:0:) Eikä Turun yliopiston kaikissa humanistisen tiedekunnan oppiaineissa ole edes varaa tarjota vastavalmistuneille maistereille kakkukahveja – luentokursseista nyt puhumattakaan! Viimeisin oire Turku-neidon kulttuurimenopaussin etenemisestä lienee monien kaupunkilaisten mieliä järkyttänyt ehdotus sammuttaa Aurajoen valot aamuyön tunneiksi. (http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2006-12-16,104: 2:426263,1:0:0:0:0:0:) Tokihan sähkönkulutusta on hyvä vähentää näinä ilmastonlämpenemisen apokalyptisinä aikoina, mutta pimentää nyt se ainoa historiallisen Turun historiallinen maisema näiltä loskassa ja viimassa talsivilta poloisilta. O tempores, o mores, sanoisi jo muinainen turkulainenkin!


Erään nimeltä mainitsemattoman turkulaisen dekkarikirjailijan esimerkkiä seuraten kuvittelin aikani kuluksi, millainen olisi kulttuuri-Turku vuonna 2027, jos nykyinen meno saa jatkua. Sain tulokseksi seuraavanlaisen listan.

  1. Turun kaupungin kulttuuritoimi on lakkautettu tarpeettomana. Entistä kulttuuritoimenjohtajan virkaa hoitaa yhdistetty matkailu- ja nuorisosihteeri, jonka työnkuvaan kuuluu organisoida joka vuosi riehakas joulukaupunkitapahtuma sekä mahdollisimman äänekäs keskiaikatapahtuma. Tapahtumat toteutetaan vapaaehtoisvoimin ja niiden taloudellinen kannattavuus varmistetaan pystyttämällä juhla-alueille riittävästi kaljatelttoja. Samalla tapahtumista tulee kaikin puolin hauskempia. Sitä paitsi, kaikkihan tietävät, että keskiajalla juotiin paljon kaljaa!
  2. Maakuntamuseon toiminta on keskitetty Turun linnaan, jossa turisteja opastavat paikalliset koululaiset osana Suomen historian kouluopetusta. Tutkimustoiminta on lakkautettu tarpeettomana, mutta yhä vireästä museokaupasta voi ostaa erilaisia keskiaikavaikutteisia tuotteita tyynynpäällistä pelikortteihin. Luostarinmäen ja Apteekkimuseon idyllisissä ympäristöissä voi viettää kohtuuhintaan unohtumattomat häät tai syntymäpäivät. Taidemuseon kokoelmat on sijoitettu vuokralle vakavaraisten yritysten ja yhteisöjen tiloihin eri puolille kaupunkia. Edellisenä vuonna kaksi Edelfeltiä pääsi pahasti kastumaan erään tulipalon yhteydessä. Mutta eipä hätää, Saksasta ostettu konservointipalvelu saa ne kuntoon pikimmiten. Omaa konservaattoria kaupungilla ei olekaan, sillä sehän tulisi aivan liian kalliiksi.
  3. Turun yliopiston humanistiseen tiedekuntaan on tullut uusi oppiaine, joka onkin saavuttanut suurta suosiota. Tulosvastuullisen kulttuurintuotannon maisteriohjelmasta on jo valmistunut puolenkymmentä kilpailukykyistä nuorta työelämän kasvaviin tarpeisiin.
  4. Kaupunginvaltuusto on tehnyt päätöksen Portsan, Raunistulan ja Martin puutaloalueiden purkamisesta. Valtuusto julkaisi päätöksestään muistion, jossa todetaan mm. että ”kehittyvässä kaupunkiympäristössä tarvitaan innovatiivisia infrastruktuuriratkaisuja täyttämään elinkeinoelämän tarpeita ja parantamaan Turun houkuttelevuutta kansainvälisessä mittakaavassa”. Näille alueille kaavaillaan rakennettavaksi viisikerroksisia monitoimitaloja, jotka voivat aikansa eläneitä puutaloja paremmin vastata ”suomalaisen yhteiskunnan toimintaympäristön muutokseen”.
  5. Kiitos valveutuneiden kaupunkilaisten ja parin suurehkon monikansallisen yrityksen taloudellisen tuen, Aurajoen valot palavat yhä.

Niinpä niin. Vuonna 2007 Suomen tasavallan korkein johto on viimein todennut, että ilmasto lämpenee. Tämän tosiseikan heille olisi voinut kertoa moni tutkija jo 1970-luvulla. Milloin siis on aika herätä suomalaisen kulttuurin alasajoon? Tarvitaanko siihenkin kolmekymmentä vuotta jääräpäistä välinpitämättömyyttä?